top of page
Etsi
  • Writer's picturePäivi Koivumäki

Lupa kuunnella itseään




Muistan elävästi tilanteen tunnetaito-ohjaajakoulutuksestani. Koulutus oli vasta alkanut ja teimme harjoitusta ulkona, jossa muun muassa havainnoimme eri aistien avulla ympäröivää luontoa. Kesä oli jo kääntynyt syksyyn ja oli melkoisen kirpeä syyspäivä. Minulla ei ollut riittävästi vaatetusta. Pidin harjoituksesta kovasti, mutta oma keskittymiseni meni vain paleleviin sormiini ja ohimollani tuntuvaan alkavaan pääkipuun, jota kylmä viima voimisti.


Keskustelimme kokemuksistamme harjoituksen jälkeen sisällä luokassa ja harmittelin sitä, että en ollut voinut keskittyä harjoitukseen, kun kylmyys vei huomioni. Ihana opettajamme kysyi minulta, miksi en kuunnellut tarvettani saada lämmintä päälle/mennä lämmittelemään. Miksi sivuutin kehoni viestit ja tarpeeni? Tämä kysymys pysäytti minut täysin. Olin ihmeissäni, olisiko minulla ollut lupa tehdä niin?! Koin, että olisin ollut epäkohtelias, jos olisin poistunut kesken harjoituksen. Olisi ollut häpeällistä poistua. Kun kaikki muutkin pystyivät olemaan, kyllähän nyt minunkin pitää pystyä... Koin, että olisin nostanut itseni jalustalle, jos olisin kuunnellut tarpeitani.


Se, että olisin kuunnellut tarvettani, herätti minussa paljon tunteita. Häpeää, epäonnistumisen pelkoa. Pelkoa, että en tulisi hyväksytyksi, jos toimisin tarpeistani käsin. Pelkoa, että muut ajattelisivat minun olevan ylpeä, että asettaisin itseni muiden edelle. Miten iso vyyhti lähti purkaantumaan pienestä kysymyksestä. Opettajan lempeä, hyväksyntää huokuva vuorovaikutus auttoivat minua kohtaamaan näitä asioita itsessäni. En saanut tuomitsevuutta ja nuhteita, kun en ollut pystynyt suoriutumaan harjoituksesta täydellisesti. En saanut moitteita, että reagoit liian herkästi. Sain lempeän kysymyksen, miksi en kuunnellut omaa tarvettani.


Lapsuudessa opitut mallit


Millaista mallia sinä olet saanut lapsuudessasi? Onko sinua kannustettu kuuntelemaan omia tarpeitasi vai onko tunteesi ja tarpeesi pitänyt piilottaa? Onko omien tunteiden esiin tuominen ollut kiellettyä? Onko sinua rangaistu siitä? Onko sinun lapsuudessasi isällä saanut olla harrastuksia ja äiti on hoitanut kodin ja lapset tai päinvastoin? Oletko jo lapsuudessasi oppinut mallin, jossa esimerkiksi perheen äiti on aina tinkinyt omista tarpeistaan. "Menkää te vain pöydän ääreen istumaan. Minä voin istua tällä keittiöjakkaralla ja syödä tässä tiskipöydän vieressä." Vai oletko saanut mallin terveistä rajoista, terveestä itsekkyydestä?


Meidän jokaisen historiassa on paljon opittuja malleja ja uskomuksia, jotka ovat siirtyneet "isältä pojalle". Häpeällä ja pelolla kasvattaminen on ollut hyvin tavanomaista suomalaisessa yhteiskunnassa. Kehumista on pidetty vahingollisena. On uskottu, että kehuminen tekee ihmisestä laiskan ja ylpeän. Mutta silloinkin on toimittu niin kuin on parhaaksi nähty. Voimme tarkastella asioita lempeydestä käsin. Ei ole ollut vielä tietoa vaikkapa kiintymyssuhteista tai tunteiden merkityksestä. Kuinka paljon opitut mallit omien tunteiden ja tarpeiden ohittamisesta ovat tuoneetkaan mukanaan ongelmia jaksamisen kanssa? Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä opetella kuuntelemaan omia tunteitaan ja niiden takana olevia tarpeita.




Toki olen tavannut elämässäni ihmisiä, jotka ajattelevat vain itseään, eikä muiden tunteille ole ollut sijaa. Mutta silloin ei puhutakaan terveestä itsekkyydestä. Mutta mitä terve itsekkyys on? Terve itsekkyys ei polje muita alleen, se ei alista tai hallitse. Se, ei aseta uhkavaatimuksia eikä sanele yksipuolisia sääntöjä. Vaikka terve itsekkyys kunnioittaa toista ihmistä ja toisen tarpeita, se ei ohita koko ajan itseään muiden kustannuksella.


Omien tarpeiden kuunteleminen


Omien tarpeiden kuuntelemisen oppiminen on matka sekin. Se ei tapahdu hetkessä. Jos on koko ikänsä tottunut torjumaan tunteensa ja tunteiden takana olevat tarpeet, voi niitä olla haastavaa edes tunnistaa. Tämä voi näkyä yli kiltteytenä, oman itsensä ohittamisena. Joskus, kun yhteys omiin tunteisiin ja tarpeisiin on heikko, voi se näkyä myös voimakkaana odotuksina ja kontrollina toista ihmistä kohtaan. Silloin sanat ja käytös ikään kuin huutaa: "Täytä sinä minun tarpeeni". Ja vaikka toinen hakisi kuun taivaalta, ei se riitä täyttämään toisen lukemattomia kohtaamatta jääneitä tarpeita. Jos kaipaan toiselta tietynlaista käytöstä tai huomioimista, sanonko sen toiselle ääneen vai oletanko, että toinen lukee ajatuksiani. Tiedän, että jos toinen ihminen reagoi vahvasti omaan pyyntööni ja mitätöi sen käytöksellään ja sanoillaan toistuvasti, ei omia tarpeitaan tai tunteitaan uskalla tuoda esille. Mutta toista ei voi muuttaa, vain itseään. Usein voimme odottaa loputtomiin, että tuo toinen muuttuisi. Se, että odottaisi vain, mitä toisen tulee tehdä ja miten toisen tulee täyttää tarpeeni, voi sormen laittaakin osoittamaan itse itseään. Mitä minä kaipaisin tässä hetkessä ja miten minä voin sen itse itselleni mahdollistaa? Mikä olisi ensimmäinen pieni askel tänään kohti sinun omaa hyvinvointiasi, sinun omien tunteiden ja tarpeiden kuuntelemista? Sinulla on lupa tuntea, sinulla on lupa kuunnella tarpeitasi.


Tunteella Päivi



171 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Comentarios


bottom of page