Pari viikkoa sitten sain itse kokea, miten tärkeää on, että saan tulla nähdyksi ja kuulluksi niiden tunteiden kanssa, jotka siinä hetkessä ovat minulle totta. Aina, kun iso tunnereaktio, tunnekokemus herää, ollaan tekemisissä oikeastaan koko tunnehistoriamme kanssa. Aiemmat kokemuksemme, itsetuntemuksemme ja monet muut asiat vaikuttavat siihen, miten reagoimme asioihin, miten voimakkaana tunteet nousevat.
Tunnemuistot herää
Olen jo paljon puhunut lapsen tunteiden validoinnista ja siitä, miten tehokas keino se on. Siinä aikuinen näyttää sanoin ja teoin ymmärtävänsä lapsen tunnekokemuksen, lapsi tulee kuulluksi ja nähdyksi tunteensa kanssa. Tunnetta ei ohiteta, arvoteta, väheksytä eikä tuomita.
Mutta siihen omaan kokemukseeni. Minulla on jo kouluajoilta kokemuksia, joissa olen tuntenut voimakasta ryhmään kuulumattomuuden tunnetta, ulkopuolisuuden tunnetta. Vaikka olen paljon työstänyt omia tunnekokemuksiani, huomaan, että edelleen nämä lapsuuteni tunnemuistot nousevat ajoittain esille. Nyt olin tilanteessa, jossa minulle heräsi voimakas ulkopuolisuuden tunne puolisoni toiminnan myötä. Itseasiassa, en heti tunnistanut tätä ulkopuolisuuden tunnetta, vaan päällimmäiset tunteeni olivat pettymys ja suuttumus. Kun kerroin puolisolleni tästä pettymyksen tunteestani, herätti se hänessä tarpeen puolustautua. Pettymys luonnollisesti kuului sanoistani, äänensävystäni ja näkyi kehonkielestäni. Ja kun toiselle herää tarve puolustautua, vahvisti se minulle kokemusta, ettei minulle jäänyt tilaa tulla kuulluksi ja nähdyksi omien tunteitteni kanssa. Oma tunnekokemukseni oli hyvin vahva. Eli olimme keskellä tilannetta, jossa minä koen voimakasta pettymyksen tunnetta ja puolisoni kokee, että häntä syytetään asioista, joihin hän on syytön. Pieni Päivi sisälläni oikein huusi, että kuule ja hyväksy minut tämän tunteeni kanssa. Puolisossani tunnereaktioni herätti tarpeen olla turvassa ja hänen puolustusreaktionsa tuli suojelemaan tätä turvan menetyksen uhkaa. Uskon, että aika tutun oloinen tilanne useille parisuhteessa eläville ja hyvin tavallista arjessa. Olen jo oppinut itsestäni, että mitä voimakkaampi tunteeni on, sitä haavoittuvaisempi tunnekokemus ja tarve tunteeni taustalta löytyy.
Mutta kiitos tunnetaitojen ja kummankin valmiuden ja halun kohdata kipeitäkin tunteita, saatoimme pikkuhiljaa alkaa nähdä päällimmäisen tunteen taustalla oleviin tunteisiin, tunnekokemuksiin ja niiden alla oleviin tarpeisiin. Myös puolisoni reagointitapaan vaikutti hänen omat tunnekokemuksensa. Ensimmäinen tarpeeni oli tulla nähdyksi ja kuulluksi tunteeni kanssa. Eli kaipasin puolisoltani kykyä kuunnella kokemustani ja minussa noussutta tunnettani, ilman että sitä lähdetään osoittamaan vääräksi tai tuomitsemaan. Ja olin itsekin hämmästynyt, miten nopeasti pettymyksen ja suuttumuksen tunteeni sulivat pois, kun sain itkun tyrskähtelyjen saattelemana kertoa, mitä koin ja mitä tunteita minussa oli virinnyt. Eli kun sain turvallisen tilan kokea tunnetta, tunne teki tehtävänsä. Olen itse jo lapsuudessani oppinut mallin, että omille tunteille ei ole ollut tilaa, ei ole saanut olla suuttunut. Miten hyvältä tuntuikaan tulla nähdyksi ja kuulluksi tunteen kanssa. "Näin minä koin, tällaiselta tämä minusta tuntui.." Ja toinen kuunteli ja osoitti ymmärtävänsä minun tunnekokemuksen. Tämä siis vaati harjoittelua ja puhumista, jotta pääsimme tähän tilanteeseen, jossa molempien tunteille oli tilaa.
Kaksi tarinaa
Minua itseäni helpotti ajatella tilanteesta, että puolisollani ja minulla oli kaksi tarinaa ja ne molemmat tarinat olivat yhtä totta. Sillä ne tunteet, joita koemme ja joita kehossamme viriää ovat meille molemmille siinä hetkessä täysin totta. Tällaisessa tilanteessa ei ole mieltä lähteä etsimää yhtä totuutta, koska sellaista ei ole. On kaksi tarinaa, kaksi totuutta, jotka molemmille siinä hetkessä ovat tunteiden muodossa totta. Tärkeintä on löytää yhteys toiseen takaisin, turvan tila, jossa molemmat saavat tulla kohdatuksi oman tunteensa ja tarinansa kanssa.
Se, miksi tilanne herätti minussa pettymyksen ja ulkopuolisuuden tunnetta, johtui pitkälti omista kokemuksistani, omista tunnemuistoista, ei puolisoni toiminnasta. Läheisessä parisuhteessa olemme erittäin hyviä peilaamaan toistemme avulla omia kipukohtia esille. Eiväthän nämä tilanteet siinä hetkessä ole kivoja ja miellyttäviä, mutta suhtaudun niihin kiitollisuudella. Nämä tilanteet antavat meille tilaisuuden kohdata tunnehaavojamme ja mahdollisuuden tunnekokemuksen eheytymiseen. Kokemus, jossa tulin kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi oman haastavan tunnekokemukseni kanssa, oli minulle merkittävä. Tämä kokemukseni vain vahvisti, miten tärkeää on parisuhteessa molemminpuolinen ymmärrys tunnetaidoista. Kyvystä kuunnella ja olla läsnä, kyvystä asettua toiseen asemaan. Kyvystä luoda turvaa itselle ja toiselle. Hyväksytyksi tulemisen kokemus haastavan tunteen keskellä oli minulle yksi isoimmista yhteenkuuluvuuden tunnetta vahvistavista asioista parisuhteessa. Kun saa olla haavoittuvainen, paljas ja heikko läheisen ihmisen edessä haastavan tunteen kanssa ja samalla saa kokea hyväksyntää, on se yksi vaikuttavimmista välittämisen kokemuksista.
.