Tunteet vai järki?

Ole nyt järkevä!

Olen pitkään ajatellut, että tunnetaitoni ovat kehittyneet vuosien varrella niin, että osaan kuunnella tunteitani ja niiden taustalla olevia tarpeita. Olen uskonut ymmärtäväni, mitä tunteeni viestivät, ja korostan tätä myös työssäni ohjatessani ja opettaessani tunnetaitoja. Kuitenkin huomasin taas ohittaneeni omat tunteeni, kun lähestyin asiaa vain järjellä. Tiedostin kyllä, että asia yritti ajoittain nousta esiin tunteiden tasolla, mutta silti tukahdutin sen järkisyiden varjolla: "Minun täytyy vain joustaa tässä, koska toisen tilanne on tärkeämpi." Hämmästyin, miten syvällä omien tunteiden ohittaminen onkaan. Vaikka olen vuosia jo tehnyt töitä tunteideni kanssa, edelleen ajoittain astun samaan miinaan. Itseni ja tunteideni ohittamiseen järjellisiin syihin vedoten.

Olen käyttänyt tästä kuvitteellisena esimerkkinä tilannetta, jossa puoliso tekee reissutyötä. Reissutyö on perheen toimeentulon kannalta merkittävässä roolissa ja kotona oleva puoliso ymmärtää sen hyvin. Ajatellaan, että reissutyötä tekevä puoliso myös pitää omasta työstään paljon.

Vaikka asian ymmärtääkin järjellä, ei se poista tunteita, joita tilanne mahdollisesti herättää kotona olevasta puolisosta. Voi tuntua epäoikeudenmukaiselle, jopa kohtuuttomalle, että joutuu yksin hoitamaan perheen arjen pyörityksen, kun puoliso tekee töitä viikon muualla. Tilanne voi nostattaa pettymystä, epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Nämä tunteet voivat nousta, vaikka hyväksyisi täysin puolison reissutyön ja ymmärtäisi sen merkityksen perheen toimeentulon kannalta. Mutta jos tilannetta lähestyy pelkästään järkeillen, voi taustalla olevat tunteet jäädä huomioimatta ja kohtaamatta. Pikku hiljaa kohtaamattomat, maton alle lakaistut tunteet kasvavat ja tyytymättömyys voivat alkaa näkyä epämääräisenä pahana olona niin henkisesti kuin fyysisestikin ja tyytymättömyys parisuhteeseen kasvaa. Tilanne voi paisua ajan saatossa kuin pullataikina omien tunteiden ja tarpeiden ohittamisen myötä.

No mitä tilanteessa siis pitäisi tehdä? Kaataa paha olo reissutyötä tekevän puolison niskaan ja vaatia lopettamaan moinen työ? Tai marttyyrinlailla odottaa, että puoliso korvaa kärsimyksen, mitä viikon yksin arjen pyörittäminen vaatii? Ei, vaan ensisijaisesti pysähtyä kohtaamaan itse itsessään heräävät tunteet. Sormelle toisen osoittamisen sijaan kääntääkin huomion itseensä ja itsessä herääviin tunteisiin. Tämä voi ollakin uskomattoman vaikeaa. Uskaltaa tunnustaa itselleen, millaisia tunteita tilanne herättää. Tunteen äärelle pysähtyminen voi herättää jopa häpeää ja syyllisyyttä. "Miten voin tuntea tällaista tunnetta, en saisi tuntea näin". Se, että tunteen kohtaa, ei tarkoita, että tunteen vallassa pitäisi jotakin tehdä. Tunnetta ei ole tarkoitus roiskia ja kaataa toisen niskaan. Vain pysähtyä ja huomata, että minussa onkin hereillä tällainen tunne, olotila. Aina tunnetta ei osaa edes sanoittaa, eikä sitä tarvitsekaan. Riittää, että pysähtyy tämän olotilan äärelle. Tilanteessa ei ole millään tavalla tarkoitus arvottaa tai arvostella puolison reissutyötä. Usein pelkästään tunteen tunnistaminen ja kohtaaminen voi tuoda helpotusta ja auttaa löytämään tasapainoa tilanteessa. Tällöin voidaan myös paremmin miettiä, miten edetä tilanteessa, ilman että tunteet jäävät huomiotta tai tukahdutetaan. Uskon vakaasti, että jos emme ohittaisi itseämme ja tunteitamme niin usein, emme olisi niin uupuneita ja jaksamisen kanssa kamppailevia. Jatkuva omien tunteiden ja oman itsensä ohittaminen syö voimavaroja, kun oma voima valuu kuin hiekka sormien välistä maahan.

Sisäisen lapsen haavat

Se, kuinka hyvin pystymme kohtaamaan omat tunteemme tai ottamaan vastaan puolison tunteita, riippuu pitkälti omista sisäisen lapsen haavoistamme, tunnevaillejäämisistämme, lapsuudessa saaduista toimintamalleista. Vaikka fyysisesti olisimmekin aikuisia, toimintatapamme voivat silti perustua lapsuudessa opittuihin malleihin ja siihen, miten meidät ja tunteemme silloin kohdattiin. Olet ehkä oppinut, että omat tunteet pitää sivuuttaa tai laittaa syrjään, jolloin voi olla vaikeaa antaa itselleen lupaa kokea ja ilmaista niitä. Toisaalta, jos olet oppinut, että syy on aina sinussa, voi toisen haastavan tunteen kohdalla olla automaattista puolustautua tai hyökätä. Aika tuttu toimintatapa on myös säilöä tunteita niin pitkään, että ne lopulta räjähtävät hallitsemattomana kiukkuna toisen päälle.

Lapsuudessa opitut mallit vaikuttavat siihen, miten käsittelemme tunteita ja reagoimme ihmissuhteissa aikuisena. Lapsuuden kiintymyssuhteilla on iso rooli siihen, miten suhtaudumme omiin tai toisen tunteisiin. On siis tärkeää tulla tietoiseksi meidän sisäisen lapsen haavoista ja siitä, miten ne voivat vaikuttaa nykyisiin käyttäytymismalleihimme. Sisäisen lapsen haavojen ymmärtäminen voi auttaa tunnistamaan, miksi tietyt tunteet tai tilanteet aiheuttavat voimakkaita reaktioita. Tämä tietoisuus voi olla ensimmäinen askel kohti muutosta. Oman sisäisen lapsen haavojen käsittely vaatii usein itsetutkiskelua ja kärsivällisyyttä sekä pitkäjänteistä työtä. Työskentely omien tunteiden kanssa voi auttaa ymmärtämään ja eheyttämään näitä haavoja. Kun opimme kohtaamaan ja käsittelemään omia tunteitamme, voimme myös paremmin tukea ja ymmärtää puolisoamme ja muita läheisiämme. Tämä voi johtaa syvempiin, rehellisempiin ja enemmän täyttymyksellisiin ihmissuhteisiin, joissa molemmat osapuolet voivat tuntea itsensä kuulluiksi ja ymmärretyiksi.

Vain saduissako?

Ihannetilanteessa kotona oleva puoliso voisi ilmaista tunteensa ja tulla nähdyksi ja kuulluksi omien tunteidensa kanssa niin itselleen kuin reissutyötä tekevälle puolisolleen. Reissutyötä tekevä puoliso kuuntelisi ja antaisi tilaa toisen sanoittaa tunnettaan itse siitä syyllistymättä ja kokematta tarvetta hyökätä ja puolustaa työvalintaansa. Ensimmäinen askel on tulla kuulluksi tunteen kanssa. Tilannetta ei tarvitse lähteä ratkomaan tai selvittämään heti, vain tulla kuulluksi ja hyväksytyksi tunteen kanssa, ilman, että toinen sitä kyseenalaistaa tai arvottaa. Tämä voi kuulostaa utopialta ja prinsessasatujen sisällöltä, mutta kuitenkin tämä on mahdollista. Se on mahdollista, jos molemmat haluavat työskennellä itsensä ja omien tunteidensa kanssa. Miten moni parisuhde voisi paremmin, jos molemmat harjoittelisivat ensin omien tunteiden kohtaamista. Kun pystyt kohtaamaan omia tunteitasi ja tarpeitasi, pystyt paremmin kohtaamaan niitä myös parisuhteessasi.

Hermostollakin on näppinsä pelissä

Tunteiden ohittaminen on haitallista myös hermoston tasolla. Silloin, kun jokin voimakas tunne on läsnä pitkiä aikoja, ja se ei tule kohdatuksi, kasvattaa se kehon ja hermoston kuormitusta. Elämäämme kuuluvat kaikki tunteet, myös haastavat tunteet. Jos kuitenkin jokin haastava tunne kuten viha, katkeruus, epäoikeudenmukaisuuden tunne ovat läsnä elämässä jatkuvasti pitkiä aikoja, kuormittaa se hermostomme toimintaa voimakkaasti. Kun tunteita ei kohdata, keho voi jäädä jatkuvaan stressitilaan. Tämä johtuu siitä, että tunteiden tukahduttaminen aktivoi sympaattista hermostoa, joka vastaa "taistele tai pakene" -reaktiosta. Tämä tila lisää stressihormonien, kuten kortisolin, määrää kehossa, mikä voi pitkällä aikavälillä kuluttaa kehoa ja heikentää muun muassa immuunijärjestelmää. Tunteiden sivuuttaminen voi johtaa jatkuvaan stressiin, jolloin keho ei pääse palautumaan.

Kyky kohdata tunteita ei ole kuitenkaan pelkästä tahdonvoimasta kiinni. Hermostomme perusta rakentuu varhaislapsuudessa, ja sillä, millaisessa tunnekasvuympäristössä olemme varttuneet, on suuri merkitys. Jos olemme joutuneet pelkäämään fyysisen tai emotionaalisen turvallisuutemme puolesta tai käsittelemään liian varhain, liian usein tai liian suuria tunnekokemuksia yksin, on tämä voinut vaikuttaa hermostomme "perusasetuksiin". Tunteiden ja tunnereaktioiden voimakkuus voi olla suurempi, ja tunteiden säätely haastavampaa, jos hermosto on oppinut elämään jatkuvasti varuillaan.

On tärkeää muistaa, että tunteiden säätelyn vaikeuksien kanssa ei tarvitse kamppailla yksin. Voimakkaiden tunneimpulssien ei tarvitse hallita elämääsi. Sensomotorisesta valmennuksesta voi saada tukea oman tunteiden säätelyn tueksi. Kun hermostoa kuormittavat primitiivirefleksit saadaan sammutettua, tunteiden hallinta helpottuu ja tasapainoisempi arki on mahdollista. Älä epäröi hakea tukea tunteidesi käsittelyyn. Voimakkaat tunneimpulssit ja tunteiden vallassa toimisen ei tarvitse seurata sinua koko elämääsi.

Nähdyksi ja kuulluksi itse itselleen

Mitä elämässäsi muuttuisikaan, jos alkaisit kohtaamaan itsesi? Omat tunteesi ja tarpeesi. Myötätunnolla ja ikään kuin pienen lapsen kiinnostuksella. Olisiko itsesi ohittamisen aika jo pikkuhiljaa ohitse? Jos on koko ikänsä sulkenut omia tunteita, erityisesti haastavia tunteita pois, voi tunteen äärelle pysähtyminen kuulostaa kuin vieraalle kielelle, josta ei ymmärrä mitään. Mitä kipeämpiä tunnevaillejäämisiä meillä on, sitä tiukemmin mielemme voi pistää vastaan. Näitä tunnevaillejäämisiä on meillä kaikilla. Jos kaipaat apua ja kanssakulkijaa rinnallesi ole minuun yhteydessä. Katsotaan yhdessä sinulle keinoja oman itsesi kohtaamiseen. Nyt on aika alkaa tulla näkyväksi itse itselleen.

Tunteiden sydämellä kuuntelu on kuin antaisi  omalle sisäiselle lapselleen käden ja sanoisi: "Tartu tähän, olen kanssasi."

Lempeyttä päivääsi

Päivi